Useimmilla tuolta ajalta peräisin olevilla klassisilla miesten takeilla on yläluokkainen tai sotilaallinen menneisyys. Vuosikymmenien kuluessa myös muotiteollisuus omi malleja itselleen, tuoden klassiset takit kaiken kansan keskuuteen. Ajan myötä klassisten takkien mallit ovat muuttuneet ulkoisesti varsin vähän, yleisilmeen pysyessä vuosikymmenet varsin hillittynä.
Chesterfield
Chesterfield-takin historia juontaa kauas 1800-luvulle. Tarina kertoo erään Chesterfieldin jaarlin mieltyneen tuolloin tämän tyyppiseen takkiin niin, että se jopa nimettiin jaarlin mukaan. 1800-luvulla muodin edelläkävijöitä olivat yläluokan edustajat, joiden pukeutumista alemmat kansanluokat seurasivat tarkasti. Chesterfield-takki saavuttikin nopeasti myös alempien kansanluokkien suosion.
Perinteisen Chesterfieldin värit ovat sininen, musta/harmaa tai beige. Napitus voi olla yksi- tai kaksirivinen. Monien mielestä Chesterfield on aidoimmillaan yksirivisenä, piilonapitettuna ja harmaasta kalanruotokuvioisesta villakankaasta tehtynä.
Covert
Covert-takki muistuttaa varsin paljon Chesterfield-takkia, mutta on hieman lyhyempi. Alunperin Covert-takki suunniteltiin lähinnä ratsastus- ja metsästyskäyttöön. Suurin ero Chesterfield-takkiin on sen kankaassa, joka Covert-takissa on kevyttä twilliä. Perinteisesti Covert-takin hihansuissa ja helmassa on neljä koristeommelta, joita kutsutaan termillä "railroading". Takin vaaleanruskeaa tai harmaata väriä korostaa yleensä tumma samettikaulus.
Crombie
Brittiläisten kaupunkitakkien klassikkon, Crombien, juuret ulottuvat myös 1800-luvulle. Tummansininen crombie tehdään paksusta villakankaasta, joten se sopii mainiosti koleisiin syys- ja talvipäiviin. Crombie on yksi muunnelluimmista miesten päällystakeista.
British Warm Overcoat
Kuten moni muukin miesten klassinen takki, myös British Warm Overcoat eli "brittiläinen lämmin ulkotakki" on saanut alkunsa sotilastakkina. Trenssille läheistä sukua oleva British Warm Overcoat valmistetaan perinteisesti paksusta Melton-villasta tai Cavalry Twillsistä. Hienostuneempaa versiota valmistetaan myös kashmirvillasta.
Polo
Vaikka Britteinsaaria pidetään useimpien klassisten takkien kotimaana, on myös yhdysvaltalaisilla oma klassikkotakkinsa. Täysin kokonaan ei polo-takkikaan ole yhdysvaltalainen, sillä newyorkilainen miestenvaatehtimo Brooks Brothers vei vuonna 1910 takin idean Englannista Yhdysvaltoihin. Alunperin polotakki oli tunnettu lähinnä brittiläisten poolonpelaajien vapaa-ajantakkina. Nykyversio ei paljoakaan poikkea alkuperäisestä Brooks Brothers´in polotakista - ainoastaan vyötärön ympäri ulottunut vyö on kutistunut vuosien saatossa tampiksi selkäpuolelle. Polo-takki on useimmiten kamelinkarvakankaasta valmistettu, mutta nykyisin niitä valmistetaan myös villasta. Varsin raskaanoloisen Polo-takin olemusta keventävät ulkopuoliset paikkataskut.
Loden
Lodentakkia voi hyvin luonnehtia yleiseurooppalaiseksi klassikoksi, joka on kotonaan niin Euroopan suurkaupungeissa kuin maaseudullakin. Nimensä lodenkankaasta saanut lodentakki soveltuu mainiosti kaupunkitakiksi arkikäyttöön. Lodentakki on syksyn sateisissa keleissä hyvinkin käytännöllinen, sillä se hylkii vettä varsin hyvin ja pitää tuulta. Lodentakki oli alkujaan Alppiseutujen köyhemmän väen takki, mutta 1800-luvulla Itävallan arkkiherttuan mieltymys lodentakkiin nosti sen aateliston suosioon. Hienostuneempi väki käyttää lodentakkia vielä nykyäänkin lähinnä ulkoilukäytössä.
Macintosh
Sadetakkina mainetta niittänyt Macintosh-takki sai alkunsa vuonna 1822, jolloin Charles Macintosh patentoi "india rubber cloth" -suojakankaan. Macintoshin patentoima kangas koostui kahdesta puuvillakangaskerroksesta, joiden välissä on vettä eristävä kumikerros. Räätälit huomasivat pian kankaan käyttökelpoisuuden myös sadetakkeihin. Pienten tiiviysongelmien jälkeen Macintosh paranteli kangastaan ja kehitti menetelmän saumojen tiivistämiseksi. Legendaariset Macintosh-takit olivat syntyneet.
Slipon
Slipontakki on myös satisten kelien perustakki. Tyyliltään slipontakki on samankaltainen kuin Macintosh, mutta eroaa siitä kankaan osalta. Slipontakit valmistetaan gabardiinista, eli samasta kankaasta kuin trenssit. Slipontakeissa on aina piilonapitus ja erikoisuutena sisätasku vasemman reiden yläosan korkeudella, eli nk. "sanomalehtitasku".
Trench
Vuonna 1879 Thomas Burberry patentoi itselleen vettähylkivän ja tuulenpitävän gabardiinikankaan. Samaisesta kankaasta valmistettu trenssitakki eli "Trench Coat" syntyi vuonna 1914, jolloin Iso-Britannian sotaministeriö hyväksyi Burberryn suunnitteleman takkimallin sotilaskäyttöön. Trenssin nimikin juontuu sanasta "trench", joka tarkoittaa taisteluhautaa. Trenssistä on tullut vuosisadan aikana klassikko, jota monet vaatevalmistajat jäljittelevät. Useimpien mielestä vain Burberryn trenssit ovat ainoat ja oikeat.
Duffelitakki
Duffelitakki on klassisten takkien joukossa ainoa kiinteähupullinen takki. Duffelitakin alkuperää ei tunneta tarkasti, mutta vastaavanlaisella nyöri- ja nappulakiinnityksellä varustettuja takkeja käytettiin jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Duffelitakin teki tunnetuksi toisen maailmansodan aikana brittiläinen sotamarsalkka Montgomery. Duffelitakkia kutsutaankin usein montgomeryksi tai montyksi. 1950-luvulle tultaessa duffelitakki saavutti lopullisen suosikkiaseman myös siviiliväestön keskuudessa. Rentoon ja arkipäiväiseen käyttöön duffelitakki on erinomainen, mutta edelleenkään sitä ei hyväksytä businesspukeutumiseen.
Barbour
Barbour-yhtiön perusti John Barbour vuonna 1894, mutta ensimmäisten vahakankaisten barbourtakkien valmistusvuodesta ei ole tarkkaa varmuutta. Ensimmäinen maininta takista tosin löytyy 1900-luvun alun Barbourin tuoteluettelosta. Käytännöllinen ja kestävä barbourtakki on säilynyt lähes muuttumattomana koko vuosisadan ajan. Sateenpitävää barbourtakkia on perinteisesti käytetty metsästyksessä ja muussa erähenkisessä ulkoilmaelämässä. Nykyään barbourtakki hyväksytään eräänlaiseksi yleistakiksi, jolta vaaditaan eräominaisuuksien lisäksi perinteikyyttä ja ylempien sosiaaliluokkien hyväksyntää. Barbourtakki onkin yleinen näky luonnossa samoilevilla brittiaristokraateilla.
Lasse Örling 25.7.2013
Lähetä kommentti