Kukaan ei varmaankaan enää tämän jutun luettuaan väitä, että Murphyn lakia ei ole olemassakaan. Tarina oikeastaan alkoi jo siitä kun lukijamme (ja aktiivinen avustajakin) Kim kirjoitteli taannoin, että on lähdössä ostosreissulle Puolaan, Gdanskiin. Gdanskiin kun on älyttömän edulliset lennot ja valikoimaakin löytyy hieman monipuolisemmin kuin Suomesta. Kim lupaili laittaa raporttia reissusta ja ostoksista tänne minulle päin, jotta voisin julkaista niitä sitten täällä Me Miehet -blogissa. Juttuahan matkasta tuli, mutta herra Murphy päättikin iskeä koko "lakikirjallaan" Kimin reissun kimppuun. Tässä on nyt lyhentämättömä koko raportti. Pitäkää varanne, sillä vaikka miten suunnittelisitte matkojanne, niin aina jokin voi mennä pieleen...
Allaolevan Gdansk-jutun tekstit ja kuvat: Kim
Olin ollut varhaisessa aamuvuorossa 6-14 töissä ja lento lähti vasta 18:45. Koneessa tuli vielä nautittua olut sekä pari lasillista viiniä. Pieni flunssa vielä kun oli päällä, niin oli tolkku täysin pois Gdanskin kentällä. Nousinpa sitten väärään bussiin kentältä joka vei jonnekkin maaseudulle. Päättärillä keskellä ei mitään ja pilkkopimeässä jouduin nousemaan bussista. Kukaan ei osaa Englantia jolta kysyä neuvoa. Paska E7 nokialaiseni hakee gps sijaintia jopa tunnin. No lähdimpä sitten soratietä taivaltamaan "eteenpäin". Busseja ei kulkenut ja ainoat äänet olivat kulkukoirien reviiritappelut jossain kaukana. Kuinka ollakkaan poliisi ajoi vastaan noin kello 23.00 maissa jonka pysäytin. Menin takapenkille istumaan jossa rupattelin poliisien kanssa sitten heikolla englannilla mitä hallitsevat. Puoli tuntia rupattelimme niitä näitä tien poskessa jonka jälkeen tilasivat minulle taksin. Olisivat itse ajaneet minut 30km päähän hotellille mutta eivät saaneet poistua omalta sektoriltaan. Yhtä mukavia ja asiallisia poliiseja saa täältä hakea. No puolen yön maissa saavuin hotellille jossa nukahdin välittömästi.
Aamulla kello 08.00 herätyskello herätti ja siirryin aamupalalle. Kauhistelin tai naureskelin itsekseni edellisen illan seikkailua ja lopetettuani aamiaisen nousin pöydästä missä oli ikkuna vieressä auki. Kuinka ollakkaan löin pääni todella pahasti ikkunan karmiin ja verta alkoi vuotamaan runsaastikkin puhumattakaan kamalasta kuhmusta. No sain keittiöstä jäitä ja menin maate huoneeseeni. Sain ilmeisesti lievän aivotärähdyksen, koska aloin voimaan pahoin. Pakko minun oli kuitenkin päästävä käymään ostoksilla mikä oli reissuni ainoa tarkoitus.
Ennen kello 12 kirjauduin ulos huoneesta ja menin ostoskeskuksen kautta kentälle hyvin heikossa hapessa.
Raitiovaunuyhteys Baltic Gallery ostoskeskuksen tuntumaan oli poikki kiskojen huoltotöiden takia. Jouduin kävelemään perille, koska en enää halunnut ottaa riskiä valitsemalla väärää bussia. Loppujen lopuksi minulla oli aikaa ostoskeskuksessa alle 30 minuuttia. Koko reissu siis tämän 30 minuutin tähden. Kävelymatkalla ostarille 3km satuin löytämään Katolisen yksityiskoulun matkan varrelta. Pihalla oli satoja nuoria. Pojilla tummat koulupuvut sekä tytöillä minihameet!!! jakkutakin kanssa. katselin siinä "hetken" maisemia ennen kuin jatkoin matkaani.
Peek&Cloppenburgissa oli todella heikosti McNealin talvimallistosta. Se kehumasi nahkarotsi löytyi sekä bleisereistä useampi vaihtoehto.
Mitään neuleita ei ollut mitä kuvastossa oli. Jotain basic neuleita oli kuten myös joitain kauluspaitoja. XL,XXL kokoja lähes kaikki. Todella huonosti siis.
Ostin kuitenkin sammaribleiserin sekä Cottonfeald liikkeestä kauluspaidan ja joitain sukkia ja boxereita joista meni johonkin Tanskan syöväntorjuntaan 5 Euroa twinpackista.
Bleiseri on lähes identtinen Gantin bleiserin kanssa. Stockmannin myyjäkin erehtyi siitä, kun kävin se päällä ostamassa Ruger slipoverin. Sopii muuten kuin nenä päähän sen bleiserin kanssa. Täydellinen yhdistelmä. Gantin takin hinta on 449 kun McNealin hinta oli 129 euroa.
Paremmalla onnella sitten seuraava reissu. Saan olla kiitollinen, että olen hengissä hahahah.
Pari Cottonfield-paitaa...
McNeal bleiseri ja Strellson taskuliina
PS pinssi kiusatakseni työkavereitani ketkä haukkuvat Persut junteiksi.
Jutun teksti ja kuvat: Kim
Kiitoksia jutusta. Seuraavalle kerralle sitten parempaa tuuria!
.
Lähetä kommentti